Löytyykö kuiviketurpeelle korvaajaa?
Turve on hyvä kuivike kotieläimille. Se pidättää hyvin kosteutta ja sitoo ammoniakkia. Lisäksi se toimii hyvin lannanpoistojärjestelmissä, muodostaa lietelannan päälle katteen, sekä soveltuu hyvin peltohyödyntämiseenkin. Ympäristöturpeita, joihin kuiviketurvekin luetaan, käytetään vuosittain noin 2,5 milj.m3. Ympäristöturpeiden käyttö on kasvanut 2000-luvun alkuvuosina noin 10 % vuodessa. Turpeen käyttöä kuivikkeena ja poltossa tulee ympäristösyistä vähentää ja siirtyä uusiutuviin ja/tai kierrätyspohjaisiin materiaaleihin. Pitkällä aikavälillä turpeesta tulisi luopua kokonaan.
Turve luetaan uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Soihin on varastoituneena valtavat määrät hiiltä. Turpeen nosto kuivike- tai energiakäyttöön tapahtuu ojittamalla soita, jolloin suo kuivuu. Turve alkaa kuivuessaan hajota, jolloin muodostuu ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Kuiviketurpeen hiili vapautuu siten lopulta ilmakehään, eikä toimi enää hiilen varastona suomailla. Lisäksi turpeen nostaminen ja soiden ojittaminen kuormittaa vesistöjä.
Oljella, jota yleisesti käytetään kuivikkeena turpeen rinnalla, ei ole turpeen hyviä kuivikeominaisuuksia. Myöskään puupohjaiset materiaalit kuten kutteri ja sahanpuru eivät omaa näitä ominaisuuksia. Vaihtoehtoisina materiaaleina on esitetty käytettäväksi myös rahkasammalta, ruokohelpeä tai hamppua, mutta näiden ominaisuuksista ei ole vielä riittävästi tietoa, jotta niitä voitaisiin varauksetta suositella kotieläintiloille.
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyössä alan toimijoiden, Suomen siipikarjaliiton, Suomen broileryhdistyksen, Hippoliksen ja Pihvikarjaliiton kanssa käynnistämässä hankkeessa etsitään turvetta korvaavia kuivikemateriaaleja. Hankkeessa testataan erilaisten korsimateriaalien lisäksi teollisuuden sivujakeiden ominaisuuksia ensin laboratoriokokeilla ja sen jälkeen käytännössä tilamittakaavassa. Hanke on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lopullisia tuloksia on luvassa vuoden 2021 keväällä.
Maarit Hellstedt, Luonnonvarakeskus
Suvi Lehtoranta, Suomen ympäristökeskus