Lantahuolto

Hevostalouden ympäristöasioissa suurimman kokonaisuuden muodostaa lantahuolto, joka materiaalivirtoina käsittää rehut, kuivikkeet ja lannan. Tallille saapuu ravinteita rehujen ja kuivikkeiden muodossa, ja ne poistuvat kuivikelannassa. Parhaassa tapauksessa ravinteet kiertävät oman tallin alueella eli rehut tuotetaan osittain lannasta saatavien ravinteiden avulla. Suurella osalla talleista ei kuitenkaan enää nykyään ole omaa rehuntuotantoa eikä myöskään peltoa, missä lanta voidaan hyödyntää. Lannan ravinteiden hyödyntämisen kasvinviljelyksessä tulee kuitenkin edelleen olla ensisijaisena tavoitteena ympäristön kannalta. Tällöin lantaa luovutetaan tallilta hyötykäyttöön.

Laki edellyttää jokaiselta tallilta toimivaa, järjestettyä lannankäsittelyä. Lainsäädäntö määrittelee lannan jätteeksi, ja se on eläinperäinen sivutuote. Lantahuollon kannalta keskeisimmät vaatimukset on esitetty ns. nitraattiasetuksessa (931/2000), joka on valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta. Nitraattiasetuksen uudistustyö on parhaillaan käynnissä (2014).

Jokaisella tallilla tulee olla tiivispohjainen lantavarasto. Sen tulee olla riittävän tilava 12 kuukauden aikana syntyvän lantamäärän varastointia varten, mutta tietyin ehdoin se voi olla myös tätä pienempi väliaikainen varasto. Kattaminen ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa pohjavesialueilla ja tiheään asutuilla alueilla esteettisistä syistä. Varastointitilavuuteen vaikuttavat syntyvän lannan määrä (eläinmäärä) ja varastointiaika. Nitraattiasetus sisältää rakennus- ja laskentaohjeita erilaisia tapauksia varten.

Lannan luovutuksesta tallilta hyötykäyttöön on oltava luovuttajan ja vastaanottajan välinen sopimus. Ensisijainen vastuu lannan varastoinnista on tallinomistajalla ja peltokäytöstä viljelijällä.
Lannan sijoittaminen kaatopaikalle biohajoavana materiaalina on vastoin jätelain periaatetta eikä siten ole hyväksyttävää.

Lannan ensisijainen jatkohyödyntämistapa on lannoituskäyttö. Lannan polttaminen on Suomessa mahdollista vain jätteenpolttolaitoksessa, mutta tällä hetkellä selvitetään kaasutusprosessin sopivuutta hevosen kuivikelannalle.

Sopivan lantahuoltomenetelmän valintaan vaikuttavia tekijöitä on paljon, ja valinta tulee tehdä tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tallin koko, tyyppi, sijainti, toiminta, käytettävissä olevat resurssit ja tarjolla olevat hyödykkeet vaikuttavat päätöksentekoon. Kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset ja jätehuoltomääräykset saattavat vaikuttaa hyvän ratkaisun löytämiseen, ja siksi tallinpitäjiä tulee ohjeistaa olemaan aina ensimmäisenä yhteydessä kuntaan. Myös tallin sijainti eri kunnissa tai kunnan eri alueilla saattaa vaikuttaa lantahuoltomenetelmän valintaan. Kaavoituksessa tulisi ottaa huomioon lantalan tilan tarve tontilla.

Lähde: Särkijärvi, Susanna (2014): Hevostalous ja ympäristö. Teoksessa Laitinen, A. & Mäki-Tuuri, S. (toim.) Hevoset ja kunta – rajapintoja. Ypäjä: Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry, 64–71.

Materiaalit

Luku 6 – Hevostalous ja
ympäristö

Linkit

Lantahuolto (Innohorse)

Lantahuolto (hevoseni.fi)