Kansainvälisen tutkimuksen infopäivä 2011

Hevostutkimustakin suuntaa länsimainen hyvinvointi-ilmiö- ongelmana harrastehevosten kasvava ylipaino

Hippoliksen Hevosklusteri-hankkeen järjestämässä Hevostutkimuksen infopäivässä Ypäjällä 17.3.2011 kuultiin uusinta hevostutkimustietoa eri puolilla maailmaa järjestetyistä tutkimusseminaareista. Perinteisestä suorituskyvyn tutkimuksesta on painopistettä muutettu kestävyyteen, terveyteen, luonne- ja käytösominaisuuksiin. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yleisin terveysongelma, liikalihavuus, rasittaa tänä päivänä jo hevosiakin.

Harrastehevosten liikalihavuus on nykypäivän todellinen ongelma ja esimerkiksi Iso-Britanniassa jopa 50 % hevosista on liikalihavia. Mielikuva terveestä ja hyvinvoivasta ihmisestä on urheilijakroppainen henkilö, mutta jostain syystä mielikuvana hyvinvoivasta hevosesta välkkyy mielessä hieman pyöreähkö kauranrouskuttaja.

Hiven Oy:n tuotekehityspäällikkö Satu Yrjänen muistutti, että pääsääntöisesti vapaa karkearehu ylittää energiatarpeen, poikkeuksena ovat ainoastaan kovassa rasituksessa olevat hevoset.
– Esimerkiksi kaviokuumeherkän hevosen kuntoluokkasuositus on asteikolla yhdestä yhdeksään 4-5, Yrjänen sanoi.

Oikeille hevosille oikeita rehuja – ja aina hyvälaatuisia, painotti myös MTT:n tutkija Susanna Särkijärvi – Ruokinnan, terveyden ja sairauksien välillä on selvä yhteys ja lähtökohtana on hevosten perustarpeiden tyydyttäminen.  Hevosten syönnin säätelyä tunnetaan vielä huonosti. Särkijärvi muistutti, että rehujen on aina oltava korkealaatuisia ja puhtaita.  Hevonen on tuotantoeläin, jota käytetään elintarvikkeeksi, ja tämä tuo omat säädöksensä mm. rehujen käyttöön ja lääkintään.
– Rehuannoksen suurella viljan määrällä on havaittu useita vaikutuksia hevosen terveyteen, mm. mahahaavan syntyyn, ähkyihin, paksusuolen happamoitumiseen ja suoliston mikrobikantaan.
Ruokinta vaikuttaa myös hormonitoimintaan. Rehun vaikutus ei ole vain ruuansulatuskanavaan, vaan paljon pidemmälle. -Vielä hieman huonosti on tunnettu ns. glykeeminen vaste eli ravinnon hiilihydraattien (glukoosin) vaikutus veren sokerin nousuun.   Verensokerin nousu aikaansaa insuliinipitoisuuuden nousun, millä on taas vaikutuksia esim. suorituskykyyn, kaviokuumeen syntyyn ja osteokondroosin kehittymiseen. Etenekään varsoille ei saisi tällaisia sokeripiikkejä tulla, koska se voi vaikuttaa osteokondroosiin kehittymiseen. Riskiryhmässä ovat erityisesti lihavat hevoset, joilla hiilihydraattien vaikutuksesta saattaa kehittyä ns. metabolinen syndrooma.

Stressaaville urheiluhevosille omega3-rasvahappojen ja hyvälaatuisen proteiinin lisääminen saattaa olla hyödyllistä.

Kohonneeseen ähkyyn sairastumisen riskiin vaikuttavat monet asiat. Rehun laatu ja määrä ovat tärkeitä. Karkearehuruokinnassa tapahtuvat muutokset ovat jopa suurempi riski kuin väkirehun muutokset. Yleensäkin kaikki muutokset on tehtävä todella rauhallisesti. Ähkyriskiä saattavat nostaa myös pelletöidyt ja prosessoidut rehut. Laiduntaminen pääsääntöisesti pienentää ähkyn riskiä. Myös korsirehuun liittyy riskejä, esimerkiksi jos ruokintaväli on yli kuusi tuntia, kohoaa sairastumisriskikin kuusinkertaiseksi. Sairastumisriski lisääntyy, jos hevonen ruokitaan epäsäännöllisesti ja pitkillä ruokintaväleillä. Hevonen ei koskaan paastoa vapaaehtoisesti 3 – 5 tuntia pidempää!

Tiukka jalostusarvostelu ja –valinta tutkimuksen valossa tie menestykseen

MTT:n dosentti, MMT Markku Saastamoinen esitteli jalostustutkimuksen suuntia ja tuloksia Euroopasta. – Perinteisestä suorituskyvyn jalostustavoitteista ja tutkimuksesta on painopistettä muutettu kestävyyteen, terveyteen, luonne- ja käytösominaisuuksiin. Tutkimus on siirtynyt tarkasta biologisesta tutkimuksesta laaja-alaiseen tutkimukseen mm. hevosen ja ihmisen, hevosen ja ympäristön vuorovaikutukseen. Taustalla on se, että 95 % hevosista on harrastekäytössä ja jalostettujen kilpahevosten temperamentti ja luonne ei välttämättä sovellu harrastuskäyttäjille. Harrastehevosten kasvavasta määrästä johtuen tutkimus painottuu jatkossa selkeästi ratsastukseen, enää vain vähän tutkimusta on ravi- ja laukkahevosista.
– Laajasti katsoen hevostutkimuksen tulevaisuuden haasteita ovat kansainvälisyys, monitieteellisyys ja nopealiikkeisyys sekä vastaaminen alalta nouseviin ongelmiin ja haasteisiin, Saastamoinen tiivistää.

Suomen Hippoksen jalostusagronomi Minna Mäenpää valotti ruotsalaisen puoliveriratsun (SWB) jalostusarvostelua erityisesti Åsa Viklundin väitöstutkimuksesta Genetic Evalution of Swedish Warmblood Horses. Nuorten hevosten testissä, joka vastaa laatuarvostelua Suomessa, esille nousi korkea korrelaatio 3- ja 4-vuotiaiden testien välillä. – Jalostusarvostelujen käyttöönotolla on selkeä vaikutus jalostuksen nopeutumiseen sekä koulu- että estehevosilla.

Ruotsissa puoliveriratsuilla on käytössä yksi yhteinen jalostustavoite ja nuoret hevoset testataan sekä este- että askellajiomaisuuksissa. Ruotsissa este- ja koulupuolen generaalinen korrelaatio on korkea.  Jalostusvalinnassa on menty yleishevosista erikoistumiseen. Kantakirjojen eroavaisuudet tuovat haasteita. Erikoistuminen on lähtenyt kasvattajilta. Hollantilainen asiantuntija näkee, että tulevaisuudessa saatetaan mennä jopa kahteen erilliseen hevospopulaatioon koulu- ja estehevosten välillä.

Vuonna 1992 on perustettu ns. Interstallion-ryhmä, jossa on tarkoituksena selvittää eri maiden käytäntöjä, tehdä suositukset kansallisten jalostusarvostelujen kehittämiseksi ja työkalut eri maiden jalostusarvostelujen vertailemiseen. Nyt mukana ovat Belgia, Irlanti, Ranska, Ruotsi ja Tanska. – Nordic Interstallion -ryhmä on perustettu viime vuonna.
-Tulevaisuudessa panostetaan nimenomaan kestävään ja terveeseen ratsuhevoseen, joten ne korostuvat suoritusominaisuuksien ohella.

Markku Saastamoinen huomautti, että  perinnöllisen edistymisen kannalta Suomessa ravihevostammojen valinta ei ole riittävää, vaikkakin siitostammat ovat keskiarvoa parempia.

Osallistumista ja tasavertaisuutta – Hevonen CP-vammaisen 600 -kiloinen opettaja

Ratsastusterapia on tavoitteellinen kuntoutusmuoto, jota ohjaa kuntoutuslainsäädäntö. Suomen Ratsastusterapeutit ry:n puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen kertoi ratsastusterapian käytöstä CP-vammaisen hyvinvoinnin tukena. CP-vamma on eri syistä alle 3-vuotiaana saatu pysyvä vaurio, jota ei voida kuntouttaa. – Ratsastusterapian avulla CP-vammaisten osallistumista ja tasavertaisuutta voidaan kuitenkin parantaa, Rautiainen sanoi. Tieteellinen tutkimus ratsastusterapiasta alkoi kehittyä vasta 1980-luvulla ja ensimmäiset varsinaiset tieteelliset tutkimukset koskivat ratsastusterapian vaikutusta asentoon ja tasapainoon.  Ratsastusterapialla on positiivinen vaikutus liikkumiseen ja kävelyn samankaltaisuuteen sekä sillä on fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia.

Hevonen tuottaa lantion liikettä ja erityisesti lantion sivuttaisliikettä, ja ratsastuksen aikaan ilmenevä hevosen suurempi liike voi olla tehokkain. 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan ratsastusterapialla on positiivinen vaikutus toiminnalliseen motoriseen suorittamiseen CP-lapsilla.

Eläinavusteinen terapia on perusteltua oksitosiinin erityksen aktivoitumisen myötä eläinkontakteissa. Oksitosiini vähentää kipua. Suomalainen ratsastusterapiakoulutus käsittää ihmisen fyysis-psyykkisenä kokonaisuutena, mieltä ei eriytetä kehosta.

ostalous ja hevosyrittäjyys – perinteisen ja uuden elämäntyylin välimaastossa

Maaseutututkimuksen professori Erland Eklund ja tutkija Nora Brandt Åbo Akademista herättelivät uudenlaiseen hevostalouteen Suomessa, tarkoittaen hevostalouden yhä vahvempaa linkittymistä hevosia ja hevosalaa ympäröivään toimintaympäristöön. Miesvaltaisesta työhevostaustasta ollaan siirtymässä naisvaltaiseen alaan. Alan rakenteellisina haasteina ovat maankäyttö ja rakentaminen, yhteiskunnan heikko tukitaso ’naisistuneelle’ hevosurheilulle, ympäristöhaasteet ja hevosyrittäjyyden tuomat haasteet.

Hevostalouden uudet piirteet tutkimuksen mukaan ovat urbanisoituminen, feminisointi ja demokratisointi. Hevoset ja ratsastus eivät ole enää vain eliitin urheilua vaan ison kansanryhmän suosiossa. Brandt valotti syitä siihen, miksi ratsastuksesta on tullut naisvaltainen laji. Hevonen tarjoaa arjen vastapainoa ja omaa aikaa. Hevonen on ystävä, johon voi purkaa hoivaviettiä. Toisaalta myös vapaus, haaste sekä voimaantuminen vetävät hevosharrastukseen. Tallissa saa olla vahva, rohkea ja päättäväinen, ja toisaalta samanaikaisesti hoivata ja olla hyväksytty. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat läsnä yhtäaikaisesti. Hevosharrastus laajentaa käsitystä itsestä.

Hevostaloutta pidetään yhtenä maaseudun pelastajana. Uhkia ovat alan heikko kannattavuus, harmaa talous, epämääräiset työsuhteet ja hevostenhoitajien vaihtuvuus (kontra alalla pysyminen). Perinteinen tallikasvatus ja hevostenpito voi jarruttaa uuden teknologian käyttöönottoa ja johtaa heikkoon kannattavuuteen sekä yrittäjän uupumiseen. Yhteiskunnallisestikin myöhäismoderneja piirteitä ovat hevosten yksilöllinen hoito (yksityiskohtaiset hoito-ohjeet omistajalta) sekä toisaalta hevosenpitäjän ja hevosen vapaus esim. pihattokasvatus tai aktiivitalli -ratkaisuissa.

Ruotsissa maankäyttöä koskien on kolme menetelmää 1) jokamiehenoikeudet, 2) sopimustie (yksityisoikeudelliset sopimukset maanomistajan ja käyttäjän välillä) tai 3) kaavoitus ja maankäytön suunnittelu. Maankäytön suunnittelu voi toimia varsinkin kunnissa, jotka omistavat isoja maa-alueita. Rakennusjärjestys toimii ohjaavana työkaluna mm. Nurmijärvellä, Sipoossa ja Siuntiossa. Kuntatason maankäyttöä hankaloittaa resurssipula. Ainoa lähtökohta voi olla vuorovaikutus.

Ehdotuksia eteenpäin: hevosväen organisointi yli lajirajojen ja yhteistyö hevosalan rajapintatoimijoiden kanssa

Yhteistoimintaa tarvitaan niin paikallisella kuin alueellisellakin tasolla. Hevosväelle kaivataan asemaa merkitsevissä organisaatioissa. Yhteiskunnan pitää avautua hevosväelle: nuoriso- tai maaseutuorganisaatioissa pitää olla hevosalan edustaja. Hevosalan intressien huomioiminen on tärkeää yleiskaavojen tekovaiheessa. Asutusta lähellä oleva hevostalous tarkoittaa kääntäen vähemmän edestakaisia kuljetuksia talleille.  Kaavoittajille tulee siis saada välitettyä lisää tietoa hevosalan erityispiirteistä. Sekä hevosväen että maanomistajien jokamiehen oikeutta tulee kunnioittaa. Säännöllinen teiden käyttö edellyttää asiallista osallistumista tienhoitoon.

Hevostalouden kestävään kasvuun tarvitaan kestävää yrittäjyyttä, koulutusta, tutkimusta ja innovaatioita. Tämä vaatii mm. yritysneuvonnan kehitystä ja saavuttavuutta ja kuntien tukea hevosurheilulle (esim. nuoriso-ohjaaja yksityiselle ratsastuskoululle, kuten Maarianhaminassa).  Kyseessä on tasa-arvoinen harrastus tytöille, nuorisotaloilla on yleensä 80 % poikia.

Oppilaitoksilla on suuri vastuu yritysajattelun ja -toiminnan kehittämisessä. Tutkimusta kaivataan esimerkiksi teknologian hyödyntämisestä.

Ihmisen ja ratsuhevosen välinen vuorovaikutus

Savonia-ammattikorkeakoulun lehtori Jenni Hakosalo toi terveisiä Uppsalasta International Society for Equitation Science eli ISES 2010 -seminaarista, jossa käsiteltiin ihmisen ja ratsuhevosen välistä vuorovaikutusta useiden eri tutkimustulosten valossa.
Hevosen hyvinvoinnissa, joka on yhteydessä hevosta käsittelevän ja hoitavan ihmisen turvallisuuteen, on oppimisella, koulutuksella ja kasvatuksella todellista merkitystä. Hevosella on sekä aktiivisia että passiivisia sopeutumisen keinoja eri tilanteisiin. Nimenomaan aktiiviset sopeutumisen keinot voivat aiheuttaa yleisemmin ihmisille päänvaivaa. Hevosta kouluttavan ihmisen tulee arvioida huolellisesti sekä sen psyykkiset että fyysiset valmiudet, jotta taidoissa voidaan edetä. Ihmiset saattavat olettaa hevosen ymmärtävän asioita, joita sillä ei ole kykyä ymmärtää. Sekä harrastajien ja ammattilaisten pitää tunnistaa hevosen kipukäyttäytyminen. Hevosten käsittelyllä ja koulutuksella pako- ja puolustusreaktiota saadaan vaimennettua.

Yksi oleellinen ja selkeä turvallisuustekijä on hevosen oikea valinta ratsastajalle, esim. temperamentin, koulutustason ja koon puolesta. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että onnettomuusriskit ovat suurimmat seuraavilla hevosharrastajaryhmillä: kahdesta neljään kertaa viikossa harrastavat 10 – 25-v. naiset ja toisaalta 40 – 50-v. miehet.

Ihmisurheilijan henkinen valmentautuminen on tehokkainta, kun hän ottaa kaksi keinoa käyttöön mahdollisista vaihtoehdoista, esim. positiivinen sisäinen puhe, rentoutusharjoitukset ja mielikuvaharjoittelu. Tutkimuksessa ryhmä, jossa oli sekä aloittavia että keskitason kilparatsastajia, sai parannettua kouluratsastuksen testituloksiaan keskimäärin 5,5 % näitä urheilupsykologian keinoja käyttäen.

Maitohapon varastointikyky hevosilla yksilöllistä

ELT Anna Mykkänen on tutkinut tuoreessa valmennusfysiologiaan liittyvässä väitöstutkimuksessaan hevosen maitohapon kuljetuskykyä. Lähes 9 % kilpahevosista kärsii lihasongelmista. Uusimman tiedon mukaan lihakseen kertyvä maitohappo ei välttämättä aiheuta lihaksen väsymistä vaan happamoitumisen. Jopa 50 % maitohaposta voi löytyä varastoituneena punasoluihin kilpailun jälkeen. Hevosilla on suuri yksilöllinen vaihtelu kyvyssä kuljettaa maitohappoa punasoluihin rasituksessa. Hyviä suorituksia tekevillä hevosilla näyttäisi olevan hyvä kyky kuljettaa maitohappoa, mutta asiaan vaikuttaa suuri määrä muuttuvia tekijöitä, joten asia ei ole yksiselitteinen. Kyky on perinnöllinen ja siihen vaikuttavat erilaiset punasolun proteiinit. Maitohappokuljettajat (MCT) lisääntyvät harjoittelun myötä. Maitohappoa varastoituu anaerobisessa tilassa myös punasoluihin. MCT1- ja MCT2-kuljettajat löytyivät hyvin maitohappoa varastoimaan pystyviltä hevosilta, huonosti maitohappoa punasoluihin varastoimaan
pystyviltä hevosilta löytyi vain MCT2. Hevosilla, joilla on enemmän ja parempia näitä kuljettajia, lihas kestää kauemmin happamoitumatta eli käytännössä väsymättä. Asian pystyy testaaman verinäytteestä jo varsalta. Tutkimuksessa on ollut 118 suomenhevosta, 98 täysiveristä ja 44 lämminveristä.  Tutkimuksen mukaan täysiverisistä 88 % kuului hyviin kuljettajiin, kuten myös 85 % suomenhevosista! Tulos oli jopa hieman yllättävä, johtuen suomenhevosen historiasta työhevosena.

Tutkimus vahvisti prostaglandiinin käytön vaativan eläinlääkäriltä tarkkuutta tamman tiinehdyttämisessä

MTT:n tutkija, ELT Tiina Reilas kertoi kansainvälisestä tutkimuksesta prostaglandiinin käytön vaikutuksista tamman tiinehtymiseen. Materiaali oli varsin laaja. Prostaglandiinia (PG-injektio) on käytetty yleisesti, mutta tutkimus osoitti, että sen käyttö ei ole täysin ongelmatonta. Ongelmia ilmeni mm. alentuneena hedelmällisyytenä, kaksoisovulaatioina sekä ovulaatiohäiriöinä. Prostaglandiinin käytössä on erittäin tärkeää oikea ajoitus.  Eläinlääkärin on aina tutkittava tamman munasarjat ultralaitteella ennen PG-injektiota. PG-injektion käytön tavoitteena on nopeuttaa kiimakiertoa ja tamman tiineeksi saamista, mutta väärin arvioituna vaikutus saattaa olla päinvastainen. Tutkimuksessa kaksoisovulaatiot lisääntyivät, jos aikaväli PG:n käytöstä ovulaatioon oli yli 7 vuorokautta. Käyttö ei kuitenkaan lisännyt kaksoistiineyksiä. Tutkimus osoitti, että jos tammalla on ovulaatiohäiriöitä, ei prostaglandiinia suositella uuden kiiman aikaan saamiseksi. Kyseessä on hormoni, jonka käytössä pitää olla huolellinen. Paras hedelmällisyys on normaalissa kiimassa tai tarkkaan valittuna prostaglandiinilla.

Tammanmaito on ravintorikasta – emätamma vaikuttaa maidon koostumukseen

Katariina Lehtola Vaasan yliopistosta esitteli tamman maidon koostumusta laktaatiokauden eri vaiheissa. Tammanmaidon koostumukseen vaikuttivat rotu, laktaatiokauden vaihe ja tamman varsomiskertojen lukumäärä. Kuiva-aineen määrä oli korkeimmillaan heti varsomisen jälkeen, erityisesti korkean proteiinipitoisuuden johdosta. Vähemmän varsoneilla suomenhevosilla oli suurempi maidon rasvaprosentti kuin useamman varsan saaneilla.  Maidon valkuaispitoisuus oli  päinvastoin suurin useamman varsan saaneilla tammoilla.

Yhteenvetona tutkimuksesta voi todeta että laktaatiokauden vaiheet olivat molemmilla roduilla samantyyppiset. Kokonaiskuiva-aine, rasva- ja proteiinipitoisuudet alenivat laktaatiokausien lukumäärän kasvaessa, kun taas laktoosi- ja tuhkapitoisuudet eivät vaihdelleet tai alenivat ainoastaan vähän.

AMK-opinnäytteet

Päivän aikana kuultiin myös agrologiopiskelijoiden opinnäytetöiden esittelyjä. HAMK:n Katariina Suvitaival pureutui pohtimaan hevosyrittäjän mahdollisuuksia vastata asiakkaiden ja eri sidosryhmien vaatimuksiin. Hevosyrittäjä on kymmenottelija ja spesialisti 24/7. Hevosalan kannattelevan voiman tekee yrittäjän halu pyörittää omaa tallia ja toimintaedellytykset. Yrityksen menestystekijät rakentuvat kuitenkin substanssi- ja yrittäjäosaamisesta. Opinnäytetyötutkimukseen osallistuneista seitsemästä talliyrittäjästä vain yksi sai toimeentulon yrityksestään.

HAMK:n Sanna Heikkilä oli kartoittanut opinnäytetyössään Kanta-Hämeen alueen asiakastallien turvallisuuden tilaa.  Yleisesti ottaen yritysten asiakirjat ja ensiaputaitojen taso ovat kunnossa ja asiat hoidetaan huolellisesti, mutta pelastuslaitoksen kannalta katsoen palo- ja pelastusalaan liittyvät asiat ovat heikommalla tasolla ja ne tulee huomioida paremmin. Asiakaskäyntejä ko. talleilla on vuosittain yhteensä 37 000.

Savonian opiskelijat Jenna Laakso ja Jennika Holopainen olivat tutkineet aitasuojan vaikutusta hevosten puun järsimiseen. Tavoitteena oli tutkia, vähentääkö koivutisleestä valmistettu aitasuoja hevosten puun järsimistä. Lopputuloksena saattoi todeta, että aitasuoja vähentää puun järsimistä, ja tuotteen vaikutusaika vaihtelee riippuen hevosen järsimisinnokkuudesta.