• på svenska
  • in English
  • Suomi
     

Etsitkö hyviä keinoja parantaa lantahuoltoasi?

Tästä osiosta löydät erilaisia lantahuollon käytäntöjä, joita on kerätty suomalaisilta ja ruotsalaisilta hevostalleilta. Nämä toimintatavat ovat käytännössä hyväksihavaittuja, niiden avulla voidaan vähentää ympäristökuormituksia ja ne noudattavat lainsäädännön vaatimuksia. Osa on vielä kokeiluvaiheessa, mutta ne on nostettu esiin ajankohtaisuuden (kuten biokaasu) tai jo saatujen positiivisten käyttökokemusten perusteella. 

Toivomme, että nämä esimerkit rohkaisevat kehittämään lantahuoltoa tallissasi. Muista, että jo pienillä muutoksilla voit säästää aikaa, helpottaa työskentelyä tallissa ja vähentää ympäristökuormituksia ja kustannuksia. Myös yhteistyömahdollisuudet lähialueiden lantahuoltoyrittäjien, maanviljelijöiden ja hevosalan yrittäjien kanssa on hyvä kartoittaa toimivan lantahuollon järjestämiseksi.

Turvallisuusasioista löydät tietoja hyvät turvallisuuskäytännöt linkistä. Liiketoimintasi ja palveluidesi kehittämiseksi löydät tietoa ideoita palveluiden kehittämiseen –kohdasta.

Lantahuoltoon liittyviä hyviä käytäntöjä

Lannan keräys

Lannan varastointi

Lannan hyödyntäminen

Tarhat

 

Lannan keräys talleissa

 

  

Ajattele lantahuoltoa kokonaisuutena. Mieti seuraavia asioita:

  • Kuinka monta hevosta tallissasi on?
  • Mitä kuivikemateriaalia käytät? (Mieti hevosen hyvinvointia, hintaa, ympäristöä)
  • Miten aiot siivota karsinat? Mikä menetelmä sopisi talliisi? Onko sinulla työntekijöitä? Mikä on budjetti?
  • Mihin lanta varastoidaan? Mihin se loppusijoitetaan? Miten se hyödynnetään ja kenen toimesta?

 

Karsinoiden siivouksessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä. Menetelmän valintaan vaikuttavat omat mieltymykset sekä olemassa olevat tilat ja laitteet, mutta myös käytettävä kuivike. Oli valittu siivousmenetelmä mikä tahansa, niin oikeat työskentelytavat ja työntekijöiden opastus/koulutus ovat avainasemassa. Näiden avulla lisätään työn tehokkuutta, vähennetään tapaturmia ja pienennetään kustannuksia. Riittävä valaistus, leveät käytävät, koneiden käyttö apuvälineenä ja nostamisen minimointi sekä helppo pääsy lantalaan koko tallista auttaa lannan keräyksessä. Alla muutamia kuvia talleista, joiden suunnittelussa on hyvin otettu huomioon myös lantahuollon helpottaminen. Lisää talleista voit lukea tulevista esimerkeistä.

Poni-Haka Wiknerin ratsutila

Primus Talli

Perinteisten kottikärryjen ja talikon lisäksi on olemassa erilaisia ratkaisuja lantahuollon koneellistamiseen.  Tässä osiossa käydään läpi erilaisia esimerkkejä, joiden kustannukset vaihtelevat 10-30 000€ välillä.

Kuivikkeen valinta

Kuivike pitää hevosen puhtaana sekä muodostaa pehmeän ja kuivan alustan, joka eristää myös lämpöä. Kuivikevalintaan vaikuttavat käyttömukavuus ja tottumukset, käytön taloudellisuus kuten hinta ja saatavuus sekä varastointi- ja lantalatilojen koko. Kuivikkeen nesteen- ja ammoniakin sitomiskyky sekä kuivikekäytön jälkeinen lannankäsittely ja käyttö vaikuttavat osaltaan kuivikevalintaan. Alle linkitetyssä taulukossa on vertailtu eri kuivikkeiden ominaisuuksia hevosten ja tallityöntekijän hyvinvoinnin sekä ympäristön kannalta.

Eri kuivikemateriaalien ominaisuudet

Lantakärryt

Lantaa voidaan siirtää karsinoista lantalaan erilaisten kärryjen ja vaunujen avulla. Perinteisesti lanta siivotaan karsinoista talikon avulla kottikärryyn, jolla se kuljetetaan lantalaan. Tämä menetelmä on yleinen ja toimiva vaikkakin työntekijälle fyysisesti haastava. Sen vuoksi työkalujen (talikoiden, lapioiden, kärryjen) ergonomiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Perinteisten kottikärryjen lisäksi on olemassa mm. useammalla pyörällä kulkevia kottikärryjä, sähköllä toimivia kärryjä sekä malleja, jotka on helppo täyttää ja tyhjentää kääntyvien tai liikkuvien osien ansiosta. Jotkut lantakärryt muistuttavat siirtolavaa tai traktorin kauhaa.  Ne on helppo kiinnittää esimerkiksi traktoriin tai mönkijään, jolloin kärryn tyhjentäminen ja siirtäminen on helppoa.

Esimerkkejä lantakärryistä ja ergonomisista työkaluista

Lantaimuri

Lantaimuri toimii kuten keskuspölynimuri ja on rakenteeltaan samanlainen. Imurin runkoputkisto voidaan asentaa esimerkiksi karsinan yläreunaan ja imuputki asennetaan kiinni runkoputkistoon. Lanta imuroidaan ja putkisto johtaa lannan lantalaan. Karsinan märkiä kohtia voi joutua ottamaan esiin ennen imurointia esim. lapiolla, jotta vältytään liialliselta kuivikehävikiltä. Lantaimuri soveltuu kutteri-, puru-, olkipelletti- ja turvelannan imurointiin. Olki tai rehujätteet voivat tukkia imurin ja talvisin tukoksia voi syntyä myös lannan jäätyessä putkistoon. Imurin avulla voidaan vähentää fyysistä työtä ja karsinan siivoukseen kuluvaa aikaa. Imurin huonoja puolia ovat iso sähkönkulutus, melu ja pakkasilla tukkeutumisvaara. Uusiutuvan energian käyttö sähköntuotannossa voi vähentää imurin ympäristökuormaa.  

Kokemuksia lantaimurista

Lantakanava

Yksi vaihtoehto lannan siirtämiseen karsinoista lantalaan on alipaineinen lantakanava. Talliin rakennetaan lantaputkisto, johon lanta lapioidaan karsinoissa olevista luukuista. Luukusta lanta siirtyy alipaineella runkoputkistoon ja siitä edelleen puhaltimen avulla lantalaan. Tällaiseen lantakanavaan voidaan laittaa myös pieniä määriä rehujätteitä. Menetelmä vähentää pölyn määrää tallissa ja tehostaa työntekoa, sillä kottikärryillä tehtävä työ vähenee. Huonoja puolia ovat melu ja suuri sähkönkulutus, joita voidaan vähentää siivoamalla karsinat tehokkaasti ja käyttämällä uusiutuvia energialähteitä sähkön tuotannossa.

Kokemuksia lantakanavasta

Lantakola

Lantakola on mekaaninen lannankuljetin. Talliin rakennetaan lantakouru, jossa kulkevat lantakolat siirtävät lantaa. Lantakourut voidaan sijoittaa tallissa käytävälle tai karsinoihin, lattiatason alapuolelle. Kourut peitetään kannella ja jokaisen karsinan kohdalla on luukku, johon lanta siivotaan. Kourussa edestakaisin kulkevat kolat siirtävät lantaa kohti isompaa keruukuilua, josta puristin tai ruuvi siirtää lannan edelleen lantalaan. Lantakola voi toimia sähkömoottorilla, vaijeri- tai ketjuvetoisena tai hydrauliikkaan perustuen. Lantalan tulee sijaita hyvin lähellä tallia, joko sen sivustalla tai jommassakummassa päädyssä. Koska hevosen tuottaman kuivikelanta on hyvin kuivaa, toimii lantalaan siirrossa yleensä ruuvi työnnintä paremmin. Työntimen kuljettama lanta tulisi säännöllisesti siirtää kauemmaksi lantalassa, koska muuten se voi tukkia keruukuilun ja näin vahingoittaa kuljetinta.

Piirroksia lantakolasta (Merivirta Oy)

Lue lisää kokemuksia lantakolasta täältä.

 
Koko käytävän mittainen lantakola Pyhäjärvellä.

Pienkuormaajat

Pienkuormaajaa voidaan hyödyntää monissa eri tallitöissä kuten lannan kuljetuksessa lantalaan, kuivituksessa, rehujen siirrossa ja tallin ympäristön hoidossa. Pienkuormaaja on yleensä toiminnaltaan ketterämpi kuin tavallinen traktori, jolloin se sopii hyvin pieniinkin tiloihin. Pienkuormaajan käyttö vähentää fyysistä työtä, koska kottikärryjen sijasta lantaa voidaan kuljettaa koneella. Mikäli karsinoiden seinät aukeavat ja kääntyvät kokonaan, voidaan pienkuormaajaa käyttää koko karsinan siivouksessa (pienkuormaaja on kestokuivikepatjan hoidossa erinomainen apuväline).

Pienkuormaajiin voidaan liittää kauhan lisäksi esim. harja, paalipihdit tai lana. Uusien pienkuormaajien hinta on 10 000 ja 30 000 euron välissä. Hinta riippuu mallista ja lisävarusteiden määrästä. Markkinoilla on nykyisin myös laaja valikoima käytettyjä koneita. 

Lue lisää täältä.

Pienkuormaaja Primus Tallilla.

 

Lannan varastointi

 

  

Tallin varastointitiloja suunnitellessasi, mieti seuraavia asioita:

  • Kuinka monta hevosta tallissasi on?
  • Mihin lanta on mahdollista loppusijoittaa?
  • Kuinka usein lanta on mahdollista kuljettaa pois tallilta?
  • Voivatko hevoset laiduntaa kesällä? Ja mikäli kyllä, miten pitkään?
  • Onko tallissasi pihatto?
  • Miten saat lantalasta vesitiiviin (ts. valumia ei synny)?
  • Miten saat lantalasta hyvin tuulettuvan?

Muista perehtyä nitraattiasetukseen ja ole kunnan ympäristöviranomaisiin yhteydessä!

 

 

Lannan varastointia koskevat keskeisimmät lain asettamat vaatimukset ovat nitraattiasetuksessa. Jokaisella tallilla tulee olla tiivispohjainen ja mielellään katettu (suositus) lantavarasto. Näin voidaan estää ravinteiden hallitsematon pääsy ympäristöön ja pidetään talliympäristö siistinä.

Lantaa voidaan varastoida katetussa lantalassa, avolantalassa tai tilapäisessä lantavarastossa. Myös pihaton kestokuivikepatja lasketaan osaksi lannan varastointitilavuutta. Lannan jatkokäsittelyä voidaan tehdä esimerkiksi kompostissa tai kompostointialustalla. Myös lannan patterointi on tietyin edellytyksin mahdollista. Tässä osiossa esittelemme tietoa erilaisia lannan varastointiratkaisuja ja esimerkkitapauksia niistä. Myös lainsäädännön keskeiset vaatimukset on esitetty.

Tallin yhteydessä oleva lantavarasto voi olla ohjetilavuutta pienempi tilapäinen lantavarasto, esim. siirtolava, silloin kun lantaa luovutetaan tai siirretään isompaan lantavarastoon, esim. yhteislantalaan, säännöllisesti. Tällaisen tilapäisen lantavaraston tulee aina olla katettu tai peitettävissä. Tilapäinen lantavarasto voi tulla kyseeseen myös silloin, kun lantaa kertyy vuosittain hyvin vähän eli alle 20 m3 (tarkoittaen näin siis yhden hevosen ja ponin tallia). Tällöin lanta tulee varastoida tiivispohjaisella alustalla tai siirtolavalla.

 Lantavaraston kokoon vaikuttavat seuraavat asiat:

  • Hevosten määrä (eli syntyvä lannan määrä)
  • Lannan varastointiaika; ohjemitoitus ja suositus on 12 kk tarvetta varten

Lantavaraston tilavuuden tarve lasketaan Suomessa 1m3 jokaista hevosen tallissa viettämää kuukautta kohden. Näin ollen vuoden varastointia varten on varattava tilaa 12 m3 hevospaikkaa kohden ja 8 m3 ponipaikkaa kohden. Mitoituksessa voidaan huomioida tiheämpi tyhjennysväli esim. yhteislantalaan tai hevosten laidunkausi. Jos hevoset laiduntavat kokopäiväisesti tarvitaan lantalatilavuutta Etelä-Suomessa vähintään 8 kk tarvetta varten ja Pohjois-Suomessa 9 kk varten. Lantalan mitoittamista ohjetilavuutta pienemmäksi tulee harkita tarkkaan, sillä lannan määrä voi käytetystä kuivikkeesta ja työtavoista johtuen olla myös huomattavasti arvioitua suurempi. Pihattojen vesitiiviit kuivikepohjat voidaan ottaa huomioon lannan varastointitilana.

Lantalaa ei luonnollisesti voi sijoittaa ihan mihin tahansa, vaan on huomioitava esimerkiksi pohjavesialueet ja naapurien läheisyys.

Lue lisää tarkemmista vaatimuksista lannan eri varastointitavoille täältä.

Kuvassa alla: Lannan varastointi- ja käsittelyvaatimukset. Lähde: EquineLife-hanke, Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli – opas vastuulliseen tallitoimintaan.

 

 

 

Katetut lantalat

Lantala voidaan rakentaa tallin yhteyteen tai erilliseksi rakennukseksi. Molemmissa tapauksissa on varmistettava, että lantala on helppo täyttää ja tyhjentää. Keskeinen asia on myös lantalan tuulettuminen. Etenkin kun kyseessä on tallin yhteyteen rakennettu katettu lantala. Lanta tuottaa paljon lämpöä, kosteutta ja kaasuja, mistä voi seurata home- ja muita ongelmia rakenteissa. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei tallin ilmanvaihto ota korvausilmaa tallitilaan lantalan puolelta. Samasta syystä myös lantalan talliin johtavat ovet on hyvä pitää aina suljettuina.

Tallin yhteydessä oleva varasto voi olla haasteellinen ja toimivien ratkaisujen keksiminen voi olla hankalaa. Esimerkiksi lantala voi aiheuttaa liiallista kosteutta tallirakennuksessa. Toisaalta tallin yhteyteen rakennetun lantalan tuottamaa lämpöä on helpompi hyödyntää lyhyemmän etäisyyden takia ja samalla lyhyt etäisyys säästää työntekijän aikaa ja askelia työpäivän aikana.

Esimerkkejä katetuista lantaloista löydät täältä.

 

Avolantalat

Avolantalalla tarkoitetaan kattamatonta täysimittaista betonilantalaa, jonka tilasvuus riittää 12kk aikana kertyvän lannan varastointiin.

Esimerkki avolantalasta

 

Tilapäiset lantavarastot

Tallit voivat tietyin edellytyksin toimia myös ohjemitoitusta pienemmän, tilapäisen lantavaraston turvin. Tällöin tallin yhteydessä on pieni lantavarasto esim. siirtolava tai Talli-Jussi-järjestelmä, jota tyhjennetään säännöllisesti. Lannan varastointi tulee tässäkin tapauksessa tehdä tiivispohjaisella alustalla, joka on katettu tai voidaan sadekausien aikana peittää. Menettely tulee kyseeseen seuraavissa tapauksissa:

  1. Lantaa siirretään tilapäisvarastosta säännöllisesti määräysten mukaiseen lantalaan esim. tallien yhteislantalat,
  2. Lantaa luovutetaan tiivispohjaiseen, riittävän kokoiseen lantavarastoon tai välittömästi viljelijälle hyödynnettäväksi,
  3. Lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle, jolla on ympäristönsuojelulain 28:n mukainen lupa toiminnalleen esim. multayrittäjät,
  4. Lantaa kertyy vuosittain enintään 20 m3,
  5. Lantaa varastoidaan asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa noudattaen nitraattiasetuksen mukaista menettelyä ja päästöt vesiin voidaan estää, tai
  6. Lantaa myydään tallilta pakattuna (Huom! lannoitevalmistajilla täytyy olla Eviran hyväksyntä).

Kaikissa yllämainituissa tavoissa tallinpitäjän on tehtävä etukäteen ja vuosittain valvontailmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Valvontailmoitus tehdään aina silloin, jos poiketaan nitraattiasetuksessa säädetyistä lannan ja virtsan varastointitiloista. Lannan luovutuksesta tulisi lisäksi olla mielellään kirjallinen, pitkäaikainen sopimus lannan vastaanottajan kanssa, jossa sovitaan mm. nitraattiasetuksen mukaisesta, viiden vuoden välein tehtävästä lannan typpianalyysistä.

Esimerkkejä tilapäisistä lantavarastoista ja kompostoinnista osana lannan varastointia

 

Kuivikepatja osana lannan varastointia

Pihatoissa yleisesti käytetty kestokuivikepatja voidaan ottaa huomioon lantavarastona. Varastointitilavuus lasketaan pihaton makuuhallin pohjapinta-alasta kerrottuna kuivikepatjan enimmäispaksuudella. Tässä on otettava huomioon, että tallin minimi sisäkorkeus 2,2 metriä ei alitu. Pihaton kuivikepohja ei kuitenkaan yleensä yksinään riitä täyttämään 12 kk vaatimusta. Erillinen lantavarasto tarvitaan myös ulkoilualueilta kerätylle lannalle sekä pihatosta poistettavalla lannalle lannanlevityskiellon aikana (15.10.-15.4.).

Kuivikepatjaa voidaan käyttää myös karsinatalleissa, jolloin karsinoita ei siivota päivittäin, vaan uutta kuiviketta lisätään tarpeen mukaan vanhan päälle. Kuivikepatja siivotaan kokonaan ja vaihdetaan uuteen muutamia kertoja vuodessa. Tämä yleensä edellyttää, että karsinat on mahdollista siivota koneellisesti ja karsinoiden väliseinät ovat avattavia. Kuivikepatjamenetelmässä karsinoiden lattia on alempana kuin tallin käytävä. Patja vaihdetaan kun se on samalla tasolla tallin lattian kanssa. Patjan siivoaminen on helppoa koneellisesti esimerkiksi pienkuormaajan avulla, etenkin jos karsinoiden seinät ovat liikuteltavissa ja tallin käytävät tarpeeksi leveät. Tarpeeksi korkea talli ja toimiva ilmanvaihto tekevät patjaratkaisusta hajuttoman ja hevoselle hyvän vaihtoehdon. Patjaratkaisu vähentää lannan varastointitilan tarvetta etenkin jos lanta siirretään heti siivouksen jälkeen hyödynnettäväksi muualle. Lisäksi patjan tuottamaa lämpöä voidaan hyödyntää esimerkiksi tallin vesien lämmityksessä. Karsinatallien osalta ei ole olemassa yleistä käytäntöä koskien lantalan tilavuusvaatimusten alentumista kuivikepatjan perusteella, joten asian tiimoilta kannattaa olla yhteydessä kunnan viranomaisiin.

Esimerkkejä kuivikepatjoista

 

Hevosenlannan hyödyntäminen

 

  

Mieti:

  • Miten, mihin ja kenen toimesta lanta siirretään jatkokäsittelyyn?
  • Onko lanta ensisijaisesti mahdollista hyödyntää lannoitteena (levittää omille tai naapurin pelloille)?
  • Voidaanko se hyödyntää maanrakennusaineena (esim. toimittaa paikalliselle maanrakennusyrittäjälle?
  • Voidaanko lanta hyödyntää biopolttoaineena (esim. onko lähellä biokaasun tuotantolaitosta)?
  • Voidaanko lantalan tai kuivikepatjan tuottamaa lämpöä hyödyntää esim. muualla tallissa?
 

 

Suomen lainsäädännön mukaan lanta on jätettä ja eläinperäinen sivutuote. Jätelain periaatteiden mukaisesti lanta tulisi ensisijaisesti hyödyntää kasvinviljelyssä, maanparannusaineena ja lannoitteena. Hevosen lantaa hyödynnetäänkin tänä päivänä pelloilla ja puutarhoissa sekä mullan valmistuksessa. Valitettavasti hevosen lannan loppusijoittamisesta on tullut kuitenkin paikoin ongelma ja merkittävä kustannuserä, etenkin taajamissa, mikä on johtanut osin lantahuollon laiminlyömiseen. Lantaa päättyykin välillä esimerkiksi pellonreunoille, metsiin ja kaatopaikalle eli paikkoihin, mihin se ei kuulu.

Tässä osiossa tuomme esille erilaisia menetelmiä ja esimerkkejä lannan hyödyntämisestä. Aluksi käsittelemme erilaisia kompostointimenetelmiä, joilla voidaan nopeuttaa hevosenlannan kompostoitumista ja näin parantaa sen hyödynnettävyyttä. Tämän jälkeen tuomme esiin keinoja lannan hyödyntämiseen energiakäytössä. Osa esille nostetuista energian hyödyntämismenetelmistä ei ole vielä käytössä tai ne ovat kokeiluvaiheessa, joten konkreettisia esimerkkejä ei kaikista vaihtoehdoista ole vielä tarjolla. Koska kiinnostus lannan energiakäyttöön on suuri, tuomme siksi kuitenkin itse menetelmät tässä esille.

 

Hevosenlannan kompostointi

Kompostointi parantaa lannan ominaisuuksia ja hyödynnettävyyttä maanparannusaineena. Prosessissa orgaaninen aines hajoaa hapellisissa olosuhteissa pieneliöiden avulla ja tuottaa samalla lämpöä. Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, loisia sekä kärpäsen munia eli toisin sanoen parantaa lannan hygieenistä laatua. Se parantaa lannan mikrobiologisia, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia tasaamalla pH:ta, lisäämällä edullisten mikrobien ja bakteerien kasvua sekä stabiloimalla ravinteita. Lisäksi kompostointi vähentää lannasta tulevaa hajua ja pienentää lantatilavuutta. Sen avulla voidaan siis parantaa lannan käytettävyyttä puutarhoissa ja peltoviljelyssä ja näin edistää lannan menekkiä. 

Kompostoitumiseen vaikuttavat keskeisesti seuraavat tekijät: lämpötila, kosteus, happi, pH sekä hiilen ja typen suhde (C:N). Hevosen sonta (ts. lanta ilman kuiviketta) on kompostoitumisen kannalta varsin optimaalinen materiaali (hiili-typpi suhde on 30:1 ja kosteuspitoisuus 60-70 %). Koska hevosen lannassa kuivikeen osuus voi olla jopa 80 %, vaikuttaa se keskeisesti lannan kompostoitumisprosessiin ja materiaalin ominaisuuteen maanparannusaineena. Puupohjaiset materiaalit, kuten kutteri, sahanpuru ja paperi sisältävät paljon hiiltä (C:N = 450-900:1) ja kompostoituvat siksi hitaasti, kun taas oljen ja turpeen hiili-typpi –suhde on noin 50-90:1. Turve sitoo käytettävistä kuivikkeista parhaiten nestettä ja liukoista typpeä ja on näin ollen hyvä tukiaine lannan kompostoitumisessa.

Kompostoitumista hidastavia tekijöitä ovat mm. typen ja kosteuden puute (ts. lannan kuivuus) sekä massan tiivistyminen. Talvella alhainen lämpötila voi vaikuttaa negatiivisesti hajottajapieneliöiden toimintaan, jotka toimivat parhaiten yli 20 oC lämpötilassa. PH on harvoin ongelmana hevosenlannan kompostoinnissa.   

Kompostointimenetelmiä

Hevosenlannan kompostointiin on olemassa monenlaisia tapoja ja laitteistoja. Tässä tuodaan esille Suomesta ja Ruotsista kerättyjä esimerkkejä. Teknisten tietojen lisäksi, olemme pyrkineet tuomaan esille myös tietoja kustannuksista niin perustamis- kuin käyttökustannusten osalta.

 

Hevosenlannan hyödyntäminen energiana

Kiinnostus hevosenlannan hyödyntämiseen energiana on kasvussa. Hevosten määrä on kasvanut tasaisesti viime vuosina ja lannan sijoittaminen on muodostunut paikoin haastavaksi etenkin taajamissa sijaitsevilla talleilla. Hevosenlannan hyödyntämiseen energiana on erilaisia menetelmiä, joista vain osaa on kokeiltu Suomessa ja Ruotsissa. Näin ollen kaikkien esille nostettavien menetelmien osalta emme voi esittää konkreettisia esimerkkejä.

Lannan tuottaman energian hyödyntämisvaihtoehtojen osalta käsitellään tässä seuraavia vaihtoehtoja:

 

Tarhaus

 

 

Mitä voit tehdä:

  • Pidä saviperäisten tarhojen hevosmäärä pienenä
  • Poista lanta tarhoista päivittäin
  • Tarkista hevosten ruokinta: tasapainoisella ruokinnalla vaikutetaan lannan sisältämien ravinteiden määrään (seuraa N ja P osuuksia)
  • Sijoit avesipiste tasaiselle maalle
  • Rajoita ruokintaa tarhoissa ja siivoa syömätön rehu pois
  • Varmista maaperän suuri vedenimeytyskyky esim. pintavahvistuksilla (esim. sora ja kankaat) ja kierrättämällä rehu- ja vesipistettä (vähentää hevosen aiheuttamaa maaperän tallautumista ja tiivistymistä)
  • Perusta laskeutusaltaita: altaiden kasvillisuus hidastaa veden virtausta, suodattaa ravinteita ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin
  • Perusta kosteikkoja: kosteikot ovat useiden kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä, joten ne ylläpitävät ja lisäävät myös biodiversiteettiä

 

Tarhat ovat merkittäviä fosforin kuormituslähteitä. Hevostarhojen valumavesistä on mitattu jopa yhtä suuria fosforipitoisuuksia kuin haja-asutuksen puhdistamattomista jätevesistä ja fosforipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin Suomen fosforirikkaimmilla peltoalueilla. Hevosen liikkuessa tarhassa maakerros tiivistyy ja fosfori kulkeutuu pintavaluntana vesistöihin. Fosfori lisää levien kasvua vesistöissä. Lisäksi tarhoissa on epäedullisia bakteereja, joita voi kulkeutua valumavesien mukana pohjavesiin ja kaivoihin pilaten niitä. Myös typpeä kertyy tarhoihin jonkun verran hevosten ulosteista ja ravinteita kertyy syömättä jääneistä rehuista. Ravinnemäärät riippuvat siitä, miten kauan hevoset ulkoilevat, ja miten usein tarhat siivotaan ja niiden pinta vaihdetaan. Kuormitukset ovat suurimmillaan alkukevään valumissa, kun talven aikana kertyneet ravinteet liukenevat sulamisvesiin.

Kuormituksen vähentäminen hevostaloudessa on siis tarpeen. Tarhojen säännöllisellä siivoamisella voidaan puolittaa fosforikuormitus. Tarhojen puhtaanapidon ja kestämisen kannalta on myös suositeltavaa, että tarhat voidaan välillä jättää lepäämään ja käyttää tarhoja vuorotellen. Ravinnekuormituksen ehkäisemiseksi ja ympäristöhygienian lisäämiseksi voidaan käyttää myös kemiallista puhdistusta, sillä pelkät biologiset menetelmät, ts. suojavyöhykkeet ja kosteikot eivät voi pysäyttää ravinteiden kulkua kokonaan. 

Lue lisää tarhojen valumien ehkäisemisestä